tiistai 3. toukokuuta 2011

Vilpittömästi minun

Aloitan jälleen uuden blogin. Tai toisaalta, enhän ole aloittanut pitkään aikaan muuta kuin yhden kuvablogin, joten ehkä on aika aloittaa uusi kirjoitusblogi. Miksi juuri tuo otsikko? Ei sitä tarvitsisi selittää, mutta selitän silti, koska tämä blogi on minun. Saan selittää ummet lammet, jos tekee mieli, jipii.  :)

Aioin ensin laittaa nimeksi "Vipittömästi Sinun" (huom...kirjoitusvirhe, mutta hauska), mutta en halunnut sitten kuitenkaan käyttää tuota jo erään elokuvan, biisin, monien vanhojen kirjeiden ja jopa yhden kirjankin nimenä olevaa kohteliasta fraasia tämän blogin nimenä. Juuri tässä elämänvaiheessa muita varten oleminen ja eläminen ei ole se päällimmäinen tarpeeni, vaikka jollain lailla sekin on yksi ihmisen perustarve, olla tarvittu, toivottu ja haluttu ja saada siitä tyydytystä elämään. Ei, lähtöajatuksenani oli vilpittömyys ja tietynlainen henkilökohtainen etsintä ja päätinkin että tämä blogi saa luvan olla vilpittömästi minun, minun tuotokseni, minun päätettävissäni, minulle itselleni pääasiassa tehty, mutta muille tarjoiltu siinä sivussa.

Haluan olla suoraan sanottuna "tylyn" itsekäs ajatuksieni ja pohdintojeni suhteen, jos vain suinkin kykenen siihen. Olen hyvin rutinoitunut miettimään sanojeni asettelua muiden kannalta ja joskus se myös rajoittaa. Toivon kuitenkin saavani tänne toisten ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia, koska ne avartavat ajatteluani ja myös siitäkin syystä, että yksinkertaisesti pidän keskustelusta.  Lähtökohtaisesti tämä on kuin hapuileva etsintäretki sanojen ja alitajunnan avulla löytää minun henkilökohtaisesta elämästäni jotain mieltä. Olemalla itselleni rehellinen, voin ehkä olla sitä toisillekin.

Toinen runo- ja pohdintablogini Kuin viimeistä päivää  löytyy täältä. Sitä olen pitänyt jo vuodesta 2008 lähtien ja jollain tapaa pidän itse kyseisestä blogista paljon (saahan sitä omasta blogistaan pitää?). Aion jatkaa sitäkin, runoilla lähinnä, joten tervemenoa sinnekin tutustumaan. Sieltä löytyy kuvien ja runojen lisäksi elämään ja kasvuun liittyvää keittiöpsykologiaa, jossa olen kunnostautunut elämäni varrella niin huonossa kuin hyvässäkin mielessä.

3 kommenttia:

  1. Ja minähän täällä ekana. Kukas muu :).
    Hyvä nimi tällä blogilla. Tykkään.
    Täällä saat tehä ihan mitä haluat :)! Selittää vaikka päivät pääksytysten :D.

    VastaaPoista
  2. Jes, niin on!! Kun nyt osais keskittyä tänne, eikä tuolla naamakirjassa vaan yksinpuhella...vaikka ei se haittaa varmaan vaik sielläki olis oma ittensä.

    VastaaPoista
  3. No, ei sitä välttämättä tartte yhteen paikkaan keskittyä. Voihan sitä olla monessa paikassa :). Minulle itelle riittää kyllä nämä paikat missä oon.

    VastaaPoista