(Tämä teksti on kirjoitettu puolitoista vuotta sitten toiseen blogiini, mutta on edelleen totta itselleni.)
****
Tuntuu kovasti siltä, että
olen tällä hetkellä valtavassa oppimisen ja oivaltamisen vaiheessa.
Kirjoittelen näitä ylös itselleni ja teillekin, että sitten kun unohdan
(taas) voin palata katsomaan, et kyllä minä joskus jotain olen
hoksannutkin. Tunnen itseni jo siinä mielessä aika hyvin, että näiden
vuosien varrella olen oivaltanut isoja asioita moneen kertaan ja yhtä
lahjakkaasti ne myös jonnekin alitajunnan syövereihin kadottanut, kun
elämä on alkanut potkia päähän TAI toisin sanoen, olen itse
unohduksellani saanut aikaan kaaoksen elämässäni ja palannut vanhoihin
tapoihin ja ajatusmalleihin. Niihin on hirveän helppo palata, koska ne
ovat niin äärettömän tuttuja kuvioita, jopa turvallisia ja usein
hetkellisesti kovinkin palkitsevia. Ja koska osaan ne niin hyvin, koen
jonkinmoista "taitavuutta", vaikka asia olisi huonokin ja tekisi minulle
pahaa. Ihminen on niin kummallinen otus.
Uusien asioiden opettelu
puolestaan vaatii, kuten jokainen tietää, kärsivällisyyttä ja sen
tajuamista, että palkinto kenties ei tule ihan siinä samassa hetkessä,
vaan hiukan täytyy sietää epämukavuutta ja epävarmuutta, jopa
epäonnistumisia. Täytyy sietää jopa hukassa olemisen tunnetta, joka on
yksi pahimpia - ainakin itselleni. Kun ei ole varma, löytääkö sitä tietä
enää ollenkaan.
Lapsilta kysytään usein koulupäivän jälkeen: No, mitäs sinä tänään
opit? Minäkin haluan kysyä päivittäin itseltäni: Mitä minä tänään opin?
Sillä ihan jokainen päivä on oppimisen päivä. Joku toki voi olla niin
pitkällä, että osaa vain olla ja nauttia työntuloksista, mutta heitä on
aika vähän tässä maailmassa. Haluan oppia nauttimaan opitusta ja haluan
oppia lisää. Minulla on hirmuinen nälkä tällä hetkellä oppia, oppia ja
taas oppia (montakohan kertaa tuo sana on jo tullut sanottua). Nautin
tästä niin kauan kuin tätä kestää ja jos se loppuu ja väsyn, niin sitten
lepään, se on niin yksinkertaista.
Lopuksi vastaus tai edes joku asia, mitä olen oppinut tähän hetkeen
mennessä tänä päivänä. Opin, että irtipäästäminen, josta olen niin
paljon kirjoittanut, ei olekaan aidoimmillaan "irtipäästämistä", vaan
sen takana tai alla olevan asian kohtaamista ja tiedostamista. Sen
havaitsemista, että olen itse valinnut pitää kiinni. On varmasti
myös totta, että joitakin, itseasiassa kaikkia noita asioita joissa olen
riippunut, on tarvittu jonkun toisen, syvemmän tunteen hallitsemiseen
tai peittämiseen. Niinpä "irtipäästämisen" seurauksena kohdattavaksi tuleekin aika isoja ja kipeitä
tunteita.
En väitä, että jep, tajusin tämän nyt tässä heti kokonaan, mennäänpä
siis seuraavaan asiaan ja koskaan en enää riipu missään kiinni,
hallelujaa! Eipä varmastikaan ole niin, mutta tämä on yksi askel, yksi
alku, yksi välähdys. Näitä odottelen lisää malttamattomana, oppien, mutta pitäen
mielessä, että olen tässä, en voi edetä nopeammin kuin hetki
kerrallaan. Tässä olen - nyt. Ja jostain kumman syystä koen onnea.
Sanoja elämästä, pohdintaa, vapaata ajatuksenvirtaa ja spontaania mielen purkua. Ihan mitä vaan sielusta kumpuaa, kaikki on henkilökohtaista ja vilpitöntä halua löytää elämästä jotain tolkkua sanojen ja iki-ihanan alitajunnan tuoman viisauden avulla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hetkessä eläminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hetkessä eläminen. Näytä kaikki tekstit
maanantai 3. lokakuuta 2016
Tavoite vai sen puute?
Löysin itseni kuuntelemasta erästä myyntivalmennusvideota ja
törmäsin sanaan tavoitteet ja niiden merkitys. Myyntityössä jos missä
tavoitteet ovat varmasti usein erittäin suuressa merkityksessä. On
myyntilukuja, joita tavoitellaan, on strategioita. Elämää täysin ilman
tavoitteita on vaikea elää, ainakin kaukaiset unelmat ja haaveet ovat
varmasti lähes jokaisen mielessä jossakin muodossa päivittäin. Ne ovat
loistavia kannustimia ja eteenpäin potkijoita toisinaan, ja kuitenkin
samalla ne ovat kuin kaksiteräinen miekka.
Tuossa myyntityöhön opastavassa videossa, yllättävää kyllä, ei keskityttykään hiomaan tavoitteita paremmiksi, vaan pyrkimään kohti tavoitteetonta tilaa. Miksi, no kuulemma siksi, koska tavoitteet aiheuttavat pettymyksiä. No, eikö sitten saisi olla pettymyksiä? Saa ja tulee luultavasti aina olemaan, mutta vähentämällä jäykkiä tavoitteita elämälle, omalle itselle, millekkään, me palaudumme tähän hetkeen ja tilaan, jossa kaikki on vielä vapaata olemaan juuri sitä mitä se on. Jossa ei tarvitse pyrkiä jotakin kohti, olla jotain enemmän, olla saavuttamassa jotain, jotta olisi onnellisempi. Se on tila, jossa meillä on jo kaikki ja jossa on tilaa ilolle ja lapsenmielisyydelle. Tällä tavoin kykenemme vähentämään pettymyksen tunteita. Ja kuka niitä kaipaa? En minä ainakaan. Hyvä myyjäkään ei aseta myyntitilanteelle tavoitetta, vaan etenee tuotteen esittelyssä ja vuorovaikutuksessa ilon ja innon kautta. Hän uskoo asiaansa, kertoo siitä aidosti, tyytyväisenä tuotteeseensa. Mitä muuta tarvitaan? Ostaja ostaa, jos haluaa ja ilman pakkomyyntiä luultavimmin ostaa useimmin, koska ei koe painostusta.
Tavoitteet voivat antaa suuntaa elämässä, olla runkona jonkun päivän kohdalla, mutta on aina hyvä jättää henkistä tilaa muutoksille, yllätyksille ja sille, että elämää on lopultakin mahdoton suunnitella niin, että se toteutuisi täysin niin kuin haluat. Jos vain jäykästi seuraa laatimaansa tavoitekaaviota, yleensä jotain elämästä jää silloin kokematta tai siitä tulee stressaavaa. Ehkä ihminen menettää spontaaniuden, ilon ja hetkessä elämisen riemun. Elämässähän kun kuitenkin on vain nyt-hetki, joka ei pidä sisällään tavoitteita, se vain on. Olkaamme siis itsekin.
Tuossa myyntityöhön opastavassa videossa, yllättävää kyllä, ei keskityttykään hiomaan tavoitteita paremmiksi, vaan pyrkimään kohti tavoitteetonta tilaa. Miksi, no kuulemma siksi, koska tavoitteet aiheuttavat pettymyksiä. No, eikö sitten saisi olla pettymyksiä? Saa ja tulee luultavasti aina olemaan, mutta vähentämällä jäykkiä tavoitteita elämälle, omalle itselle, millekkään, me palaudumme tähän hetkeen ja tilaan, jossa kaikki on vielä vapaata olemaan juuri sitä mitä se on. Jossa ei tarvitse pyrkiä jotakin kohti, olla jotain enemmän, olla saavuttamassa jotain, jotta olisi onnellisempi. Se on tila, jossa meillä on jo kaikki ja jossa on tilaa ilolle ja lapsenmielisyydelle. Tällä tavoin kykenemme vähentämään pettymyksen tunteita. Ja kuka niitä kaipaa? En minä ainakaan. Hyvä myyjäkään ei aseta myyntitilanteelle tavoitetta, vaan etenee tuotteen esittelyssä ja vuorovaikutuksessa ilon ja innon kautta. Hän uskoo asiaansa, kertoo siitä aidosti, tyytyväisenä tuotteeseensa. Mitä muuta tarvitaan? Ostaja ostaa, jos haluaa ja ilman pakkomyyntiä luultavimmin ostaa useimmin, koska ei koe painostusta.
Tavoitteet voivat antaa suuntaa elämässä, olla runkona jonkun päivän kohdalla, mutta on aina hyvä jättää henkistä tilaa muutoksille, yllätyksille ja sille, että elämää on lopultakin mahdoton suunnitella niin, että se toteutuisi täysin niin kuin haluat. Jos vain jäykästi seuraa laatimaansa tavoitekaaviota, yleensä jotain elämästä jää silloin kokematta tai siitä tulee stressaavaa. Ehkä ihminen menettää spontaaniuden, ilon ja hetkessä elämisen riemun. Elämässähän kun kuitenkin on vain nyt-hetki, joka ei pidä sisällään tavoitteita, se vain on. Olkaamme siis itsekin.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Barry Long ja henkinen etsintä
Olen viime päivinä lukenut kaksi Barry Longin teosta. Long on australialainen, jo edesmennyt (v.2003) henkinen mestari, jonka opetukset ovat levinneet laajalle. Itselleni hän tosin oli ihan uusi tuttavuus. Nämä kirjat jotka nyt olen "melkein" lukenut ovat todella kiinnostavia, mutta joiltakin osin itselleni toistaiseksi ehkä liiankin "erikoisia" ajatusmaailmaltaan, kieleltäänkin turhan monimutkaisia, vaikkakin takakansi väittää, että kirjalijan opetukset ovat käytännönläheisiä. Hmm...joko olen tullut todella vanhaksi ja laiskaksi tai sitten olen vain tällainen erityisen yksinkertaisen kielen rakastaja. Arvostan ihmisen kykyä sanoa syvätkin asiat lyhyesti, ilman koukeroita ja sivupolkuja. Opetuksen käytännönläheisyys liittynee noiden viisauksien löytämiseen käytännöstä, käyttäytymisestä suhteellisen selkeästi, joka onkin tavallaan totta. Silti noissa kirjoissa uhkaa perusasia omalla kohdallani hukkua monisanaisuuden ja sanoisinpa, jopa paatoksen alle. Ainakin itselläni (egollani?) kävi niin, että joissakin kohdissa hypin jopa yli...hui. No mutta, en alkanut kyllä minkäänlaista kirja-arvostelua tässä kirjoittaa, sillä nuo kirjat ansaitsevat muunlaista huomiota kuin pelkän arvostelun.
Kirjailija itse sanoo kirjojensa olevan energeettisiä, joten ei ole niinkään väliä, muistanko lukemaani, tärkeintä on sanojen ja lauseiden tuottama energia ja voima. Toisaalta hän kehoittaa lukemaan kirjat yhä uudestaan, varmaankin juuri tuon energian tähden. Täytyy myöntää, että niillä on ollut tehoa. Ne vievät minuakin rohkeasti kohti oman itseni totuutta (kipeää totuutta), kohti rehellisyyttä, kohti valaistumista ja kohti hetkessä elämistä. Olen kokenut voimaantuneeni pelkästään vain lukemalla ilman ymmärrystäkin noita outoja, mutta jotenkin niin ihanan raikkaita sanoja nyt pari päivää. Olen tuntenut kummallista tasapainoa tajutessani silmänräpäyksellisesti oman todellisen itseni kaiken ympärilleni kerääntyneen persoonakuonan alla.
Oman sokeuden, valheellisuuden ja laumasieluisuuden näkeminen ei tunnu hyvältä, mutta se on tie, jonka läpi on jokaisen kuljettava löytääkseen itsensä lopulta puhtaana, ilman ehdollistumia. Alan tajuta (muistaa), ettei todellinen minä/minuus/itse ole menneisyyteni ja sen jälkeenjättämä tuska, tai tulevaisuus ja siihen liittyvät toiveet, ei ailahtelevat tunteet ja niistä johtuvat reaktiot ja nolot tilanteet, ei halut, tavoitteet tai mitään tuollaista. Ei, ne ovat persoonallisuuttani kyllä, mutta hiljaisuudessa, tässä hetkessä ja "minä olen"- tietoisuudessa löydän todellisen vapaan itseni ja samalla löydän ihmeellisen rauhan ja ilon. Silloin tapahtuu myös tämä: "Vain pelko kuolee" (toisen kirjan nimi) ja vain silloin...Rakkaus voi syntyä/löytyä uudelleen ja kykenee myös pysymään elossa.
Nämä Barry Longin opit eivät ole täysin uutta minulle, olin vain taas unohtanut ne ja muutkin vastaavat, kuten niin usein ennenkin on käynyt. Onneksi lainasin samaiselta henkiseltä opettajalta myös meditaatio-oppaan. On tullut aika opetella ja nähdä vähän vaivaa todellisen hiljentymisen eteen. Olen ollut tähän asti enemmänkin sellainen "henkisiä asioita rauhassa tuumaileva" tyyppi, en niinkään noiden oppien tekijä...tai sanoisinko niissä "olija". Todellista Olemista siis oppimaan seuraavaksi.
Kirjailija itse sanoo kirjojensa olevan energeettisiä, joten ei ole niinkään väliä, muistanko lukemaani, tärkeintä on sanojen ja lauseiden tuottama energia ja voima. Toisaalta hän kehoittaa lukemaan kirjat yhä uudestaan, varmaankin juuri tuon energian tähden. Täytyy myöntää, että niillä on ollut tehoa. Ne vievät minuakin rohkeasti kohti oman itseni totuutta (kipeää totuutta), kohti rehellisyyttä, kohti valaistumista ja kohti hetkessä elämistä. Olen kokenut voimaantuneeni pelkästään vain lukemalla ilman ymmärrystäkin noita outoja, mutta jotenkin niin ihanan raikkaita sanoja nyt pari päivää. Olen tuntenut kummallista tasapainoa tajutessani silmänräpäyksellisesti oman todellisen itseni kaiken ympärilleni kerääntyneen persoonakuonan alla.
Oman sokeuden, valheellisuuden ja laumasieluisuuden näkeminen ei tunnu hyvältä, mutta se on tie, jonka läpi on jokaisen kuljettava löytääkseen itsensä lopulta puhtaana, ilman ehdollistumia. Alan tajuta (muistaa), ettei todellinen minä/minuus/itse ole menneisyyteni ja sen jälkeenjättämä tuska, tai tulevaisuus ja siihen liittyvät toiveet, ei ailahtelevat tunteet ja niistä johtuvat reaktiot ja nolot tilanteet, ei halut, tavoitteet tai mitään tuollaista. Ei, ne ovat persoonallisuuttani kyllä, mutta hiljaisuudessa, tässä hetkessä ja "minä olen"- tietoisuudessa löydän todellisen vapaan itseni ja samalla löydän ihmeellisen rauhan ja ilon. Silloin tapahtuu myös tämä: "Vain pelko kuolee" (toisen kirjan nimi) ja vain silloin...Rakkaus voi syntyä/löytyä uudelleen ja kykenee myös pysymään elossa.
Nämä Barry Longin opit eivät ole täysin uutta minulle, olin vain taas unohtanut ne ja muutkin vastaavat, kuten niin usein ennenkin on käynyt. Onneksi lainasin samaiselta henkiseltä opettajalta myös meditaatio-oppaan. On tullut aika opetella ja nähdä vähän vaivaa todellisen hiljentymisen eteen. Olen ollut tähän asti enemmänkin sellainen "henkisiä asioita rauhassa tuumaileva" tyyppi, en niinkään noiden oppien tekijä...tai sanoisinko niissä "olija". Todellista Olemista siis oppimaan seuraavaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Unien voima
Allaoleva on kirjoitettu v.2017. *** Unilla on voimaa. Olen joskus, useinkin nähnyt unta rakastetuksi tulemisesta, tiedän siis miltä se t...
-
Tuli mieleeni analysoida intuitiivisesti Erinin Vanha Sydän -kappaleen lyriikkaa, eli mitä se itselleni merkitsee, minkälaisia mielleyhtymiä...
-
Olen lukemassa kirjaa nimeltä Tunne lukkosi. Siinä kerrotaan meillä kaikilla olevista tunnelukoista, jotka ohjaavat tunteitamme, reaktioitam...
-
Mitä tiedän rakkaudesta? Olen rakastanut eli silloinhan minun täytyy tietää rakkaudesta jotain. Mutta ehkä haluatkin tietää miltä se tu...