maanantai 3. lokakuuta 2016

Vasta sen löysin, nytkö pitää jo pois antaa

"Elämän ensimmäinen puolikas on omistettu terveen egon rakentamiseen.
Elämän toinen puolikas on matka sisäisyyteen ja egosta luopumista."

- C.G. Jung
****
Olen kirjoittanut identiteetin etsinnästäni joitakin vuosia sitten. Jossain vaiheessa elämääni koin, että identiteettini on todella hauras ja rakentumaton. Haastavan lapsuuteni ja nuoruuteni jälkeen olin jäänyt hiukan keskeneräiseksi itsetunnoltani. Minulla oli/on useita hienoja roolihahmoja (äiti, tytär, vaimo, sairaanhoitaja, laulaja, kuntosali-intoilija, remonttireiska, runoilija, valokuvaaja jne.), joiden kautta kykenin toimimaan ja olemaan jotain "erityistä", mutta jossain sisälläni olin tietämätön siitä kuka ja minkälainen oikein olin ja usein pelkäsinkin tulevani paljastetuksi. Ajattelin, että jos roolit ja kulissit särkyvät ympäriltäni, jäljelle ei jää ainakaan mitään "hyvää" tai "kaunista". Lopulta kulissit sitten särkyivätkin ja sen seurauksena tein kovan ja hikisen, jopa verenmakuisen vuosien työn löytääkseni aidon identiteettini ja eheyttääkseni "egoni" ihmismäiseen kuntoon. Kaikki tuo selviytymistaisteluksi kuvaamani aika ja sen tuottamat "sotavoitot" eivät kuitenkaan lopultakaan tyydyttäneet kaipuutani löytää todellinen minuuteni, koska todellinen minuus ei ole sama asia kuin ego tai pinnallinen identiteetti.

Olen tajunnut jo pitkään, että se mitä hain ja yritin rakentaa, ei ollutkaan sitä mitä syvimmältäni olin ja missä kokisin rauhaa. Siinä ei ole mitään pahaa sinänsä, että rikkoutuneen/kehittymättömän identiteetin yrittää saada mahdollisimman ehjäksi ja "terveeksi", ja tekee ihania, luovia asioita ja kehittyy niissä hyväksi ja voi siten vaikka palvella maailmaa. Kuitenkin kaiken itsensä kehittämisen ohessa ja jälkeen (miten nyt vaan) on kuitenkin vielä tärkeämpää oppia lopulta luopumaan siitä uskosta, että se mitä minä olen saanut aikaan elämässä, mitä mieltä minä olen asioista tai kuinka oikeassa minä olen, olisi merkittävää. Tuo kaikki (ja paljon muutakin) on egon tapa ajatella ja pitää itseään hengissä. Tuossa sitaatissa Jung puhuu "terveen egon" rakentamisesta, olen oppinut itse, ettei tervettä egoa ole olemassakaan, on vain ego, joka reagoi enemmän tai vähemmän ja hallitsee ihmisen toimintaa enemmän tai vähemmän. Tärkeintä on opetella löytämään ilo, rakkaus ja rauha sieltä, missä egolla ja pinnallisella identiteetillä ei ole mitään valtaa eikä merkitystä eli egon tuolta puolen.

Suosittelen kaikille egon pyörityksestä irtihaluaville lukemiseksi vaikkapa Eckhart Tollen kirjoja. Luen parhaillaan hänen kirjaansa Uusi Maa. Olen edennyt lukemisessani tosi hitaasti, sillä kirja on niin täynnä valoa ja viisautta, että haluan ehtiä imeä sitä itseeni mahdollisimman paljon enkä siis kiirehdi. Joskus jos innostun jostain kirjasta paljon, luen sen hirveällä vauhdilla ja ahmien, mutta nyt haluan nauttia. Luopuminen ja siitä lukeminen voi todella olla kokemus, joka synnyttää rauhaa ja iloa, jopa kärsivällisyyttä. :)

Oppia ikä kaikki

(Tämä teksti on kirjoitettu puolitoista vuotta sitten toiseen blogiini, mutta on edelleen totta itselleni.)

****

Tuntuu kovasti siltä, että olen tällä hetkellä valtavassa oppimisen ja oivaltamisen vaiheessa. Kirjoittelen näitä ylös itselleni ja teillekin, että sitten kun unohdan (taas) voin palata katsomaan, et kyllä minä joskus jotain olen hoksannutkin. Tunnen itseni jo siinä mielessä aika hyvin, että näiden vuosien varrella olen oivaltanut isoja asioita moneen kertaan ja yhtä lahjakkaasti ne myös jonnekin alitajunnan syövereihin kadottanut, kun elämä on alkanut potkia päähän TAI toisin sanoen, olen itse unohduksellani saanut aikaan kaaoksen elämässäni ja palannut vanhoihin tapoihin ja ajatusmalleihin. Niihin on hirveän helppo palata, koska ne ovat niin äärettömän tuttuja kuvioita, jopa turvallisia ja usein hetkellisesti kovinkin palkitsevia. Ja koska osaan ne niin hyvin, koen jonkinmoista "taitavuutta", vaikka asia olisi huonokin ja tekisi minulle pahaa. Ihminen on niin kummallinen otus.

Uusien asioiden opettelu puolestaan vaatii, kuten jokainen tietää, kärsivällisyyttä ja sen tajuamista, että palkinto kenties ei tule ihan siinä samassa hetkessä, vaan hiukan täytyy sietää epämukavuutta ja epävarmuutta, jopa epäonnistumisia. Täytyy sietää jopa hukassa olemisen tunnetta, joka on yksi pahimpia - ainakin itselleni. Kun ei ole varma, löytääkö sitä tietä enää ollenkaan.

Lapsilta kysytään usein koulupäivän jälkeen: No, mitäs sinä tänään opit? Minäkin haluan kysyä päivittäin itseltäni: Mitä minä tänään opin? Sillä ihan jokainen päivä on oppimisen päivä. Joku toki voi olla niin pitkällä, että osaa vain olla ja nauttia työntuloksista, mutta heitä on aika vähän tässä maailmassa. Haluan oppia nauttimaan opitusta ja haluan oppia lisää. Minulla on hirmuinen nälkä tällä hetkellä oppia, oppia ja taas oppia (montakohan kertaa tuo sana on jo tullut sanottua). Nautin tästä niin kauan kuin tätä kestää ja jos se loppuu ja väsyn, niin sitten lepään, se on niin yksinkertaista.

Lopuksi vastaus tai edes joku asia, mitä olen oppinut tähän hetkeen mennessä tänä päivänä. Opin, että irtipäästäminen, josta olen niin paljon kirjoittanut, ei olekaan aidoimmillaan "irtipäästämistä", vaan sen takana tai alla olevan asian kohtaamista ja tiedostamista. Sen havaitsemista, että olen itse valinnut pitää kiinni. On varmasti myös totta, että joitakin, itseasiassa kaikkia noita asioita joissa olen riippunut, on tarvittu jonkun toisen, syvemmän tunteen hallitsemiseen tai peittämiseen. Niinpä "irtipäästämisen" seurauksena kohdattavaksi tuleekin aika isoja ja kipeitä tunteita.

En väitä, että jep, tajusin tämän nyt tässä heti kokonaan, mennäänpä siis seuraavaan asiaan ja koskaan en enää riipu missään kiinni, hallelujaa! Eipä varmastikaan ole niin, mutta tämä on yksi askel, yksi alku, yksi välähdys. Näitä odottelen lisää malttamattomana, oppien, mutta pitäen mielessä, että olen tässä, en voi edetä nopeammin kuin hetki kerrallaan. Tässä olen - nyt. Ja jostain kumman syystä koen onnea.

Tavoite vai sen puute?

Löysin itseni kuuntelemasta erästä myyntivalmennusvideota ja törmäsin sanaan tavoitteet ja niiden merkitys. Myyntityössä jos missä tavoitteet ovat varmasti usein erittäin suuressa merkityksessä. On myyntilukuja, joita tavoitellaan, on strategioita. Elämää täysin ilman tavoitteita on vaikea elää, ainakin kaukaiset unelmat ja haaveet ovat varmasti lähes jokaisen mielessä jossakin muodossa päivittäin. Ne ovat loistavia kannustimia ja eteenpäin potkijoita toisinaan, ja kuitenkin samalla ne ovat kuin kaksiteräinen miekka.

Tuossa myyntityöhön opastavassa videossa, yllättävää kyllä, ei keskityttykään hiomaan tavoitteita paremmiksi, vaan pyrkimään kohti  tavoitteetonta tilaa. Miksi, no kuulemma siksi, koska tavoitteet aiheuttavat pettymyksiä. No, eikö sitten saisi olla pettymyksiä? Saa ja tulee luultavasti aina olemaan, mutta vähentämällä jäykkiä tavoitteita elämälle, omalle itselle, millekkään, me palaudumme tähän hetkeen ja tilaan, jossa kaikki on vielä vapaata olemaan juuri sitä mitä se on. Jossa ei tarvitse pyrkiä jotakin kohti, olla jotain enemmän, olla saavuttamassa jotain, jotta olisi onnellisempi. Se on tila, jossa meillä on jo kaikki ja jossa on tilaa ilolle ja lapsenmielisyydelle. Tällä tavoin kykenemme vähentämään pettymyksen tunteita. Ja kuka niitä kaipaa? En minä ainakaan. Hyvä myyjäkään ei aseta myyntitilanteelle tavoitetta, vaan etenee tuotteen esittelyssä ja vuorovaikutuksessa ilon ja innon kautta. Hän uskoo asiaansa, kertoo siitä aidosti, tyytyväisenä tuotteeseensa. Mitä muuta tarvitaan? Ostaja ostaa, jos haluaa ja ilman pakkomyyntiä luultavimmin ostaa useimmin, koska ei koe painostusta.

Tavoitteet voivat antaa suuntaa elämässä, olla runkona jonkun päivän kohdalla, mutta on aina hyvä jättää henkistä tilaa muutoksille, yllätyksille ja sille, että elämää on lopultakin mahdoton suunnitella niin, että se toteutuisi täysin niin kuin haluat.  Jos vain jäykästi seuraa laatimaansa tavoitekaaviota, yleensä jotain elämästä jää silloin kokematta tai siitä tulee stressaavaa. Ehkä ihminen menettää spontaaniuden, ilon ja hetkessä elämisen riemun. Elämässähän kun kuitenkin on vain nyt-hetki, joka ei pidä sisällään tavoitteita, se vain on. Olkaamme siis itsekin.