Liian vanha töihin

Heräsin tänään poikkeuksellisen aikaisin, joten oli kunnon aamuista aikaa lueskella uutisia netistä. Silmiin pläjähti artikkeli Jari Sarasvuon marmatuksesta työntekijöistä, jotka nostavat 10 000 euron palkkaa osaamatta mitään. Jari omaan suorasukaiseen, hiukan kovaltakin tuntuvaan tyyliinsä arvosteli työntekijöitä, jotka osaavat kyllä markkinoida itseään, ovat palavereissa esillä, mutta lyhyitten työsuhteitten takia osaamattomia varsinaisessa työssään: "Tehtävässä, jossa ihminen joutuu käyttämään potentiaaliaan, kolme vuotta on Sarasvuon mielestä aivan minimi. Rekrytoinnissa hän karttaa ihmisiä, jotka vaihtavat parin vuoden välein paikkaa.

– Tällaisista tulee seurustelu- ja palaverieläimiä, jotka eivät saa mitään aikaiseksi."  

En käy juttua läpi sen tarkemmin, mutta on varmasti totta, että jatkuvasti työpaikkaa vaihtavat eivät ehdi oppia syvällisesti työtään. Toki ala vaikuttaa tuohonkin, itse koen, että esimerkiksi hoitoalalla työpisteen vaihtaminen muutaman vuoden välein tekee terää. Sitä Jarikin kyllä korostaa, että firman sisällä käyty työkierto on hyvä tapa uudistaa työtään, oppia uutta tai uudelta näkökannalta. Uudistushaluisen tai motivaationsa menettäneen ei aina ei tarvitse etsiä kokonaan uutta työnantajaa. 

Jarin hitusen aggresiivinenkin tyyli tuoda esiin tuo asia ärsyttää hieman, vaikka tajuankin, että tuo juttu on yksinkertaistettu ja kärjistettykin, tavallaan yksipuolinen työnantajan näkökulma asiaan. Mutta provosointi näyttää toimivan, sillä enhän kirjoittaisi tässä mitään, jos se ei toimisi?! Pointsit Jarille siis!

Samaa mieltä olen siitä, että 10 000 euroa kuussa palavereissä istumalla ja siellä "muka" ideoivana tai muuten vaan suuna päänä olevana on kyllä ihan liikaa. Nuoruuden innolla pötkitään hyville palkoille, mutta miten voi työn laatu ja syvyys? Moni muukin kohta jutussa kolahtaa, ja varsinkin se, että tavallaan jutussa sivutaan ikäsyrjintää (ageismi), mutta kerrankin myönteisellä tavalla kokemusta arvostaen. 

Jutun saattelemana aloin sitten lukea artikkelia "Näin minusta tuli liian vanha töihin". Muutama ikääntynyt ihminen kertoilee siinä työhistoriastaan, irtisanomisistaan, pätkätöistä ja siitä miten vaikeaa on saada työtä enää sen jälkeen, kun on täyttänyt maagiset 50 vuotta. "Ikärasismi on ehkä yhtä suurta kuin muukalaisvastaisuus. Hyvätkään tekijät eivät saa työtä, kun syntymäaika selviää. Monet jättävätkin sen ja valokuvansa pois ansioluettelostaan, kertoo henkilöstövuokraukseen keskittyneen Seniorivälityksen partneri Mauri Koskenniemi."

Olen itse juuri tuon 50 v. ja työtön. Työttömyys omalla kohdallani on tosin ollut omien valintojeni seurausta. Lisäksi se on ollut myös elämäntilanteen johdattamaa ja väsymyksen pakottamaa. Mutta en nyt alkanut kirjoittaa siitä, vaan lähinnä siitä, että tuossa jutussa ikäsyrjintä oikein todellistuu ja saa kovastikin ihmettelemään, eikö kokemusta arvosteta lainkaan nykyisessä työelämässä (lukuunottamatta Jari Sarasvuon firmaa)?? Omasta mielestäni monipuolinen elämänkokemus olisi hyvä ja ansiokas lisä cv-listaan lisättynä.

Samaisessa jutussa oli myös kohta joka alkoi hiukan hymyilyttää. Kyse oli erään hotellin työhausta. "Jutun mukaan Majatalo Onnelan johtaja Martti Merosella on kokemusta ikäihmisten palkkaamisesta. Maanantaina hän oli ottanut töihin 60-luvulla syntyneen." 
Vau, ikäihmisiä uskalletaan vielä palkata, jopa 60-luvulla syntyneitä sellaisia!!

Siis 60-luvulla syntynyt on ikäihminen jonkun mittapuun mukaan. Ei siinä mitään, mutta tämä herätti minut jopa paremmin kuin aamukahvini kitkerä maku uuteen aamuun. On nimittäin vaikea aina muistaa, että on jo fysiologisesti "vanha", vaikka sisin on 15v. 

On siis aika alkaa elää täysillä!! Ja muistakaa ystävät rakkaat olla ihmisiä ikäihmisille(kin)! :)