Fanittamisen lyhyt oppimäärä

"Fanittaminen" terminä alkoi kaihertaa mielessäni tuossa aamun hämärinä tunteina. Mitä se tarkoittaa, mitä se antaa ja mihin se johtaa, vai johtaako mihinkään vai peräti harhaan?? Noihin kysymyksiiin en löytänyt vastausta, mutta aloin pohtia muulla tapaa faneja. Fani= ihminen (lähes jokainen meistä on joskus fanittanut jotain).

Itse olen kokenut fanina olemisen ja elämisen aika tuskaisaksikin aika ajoin ja jostain syystä en ole kokenut kuuluvani ns. normaaliin "fanikantaan" :) Aloin miettiä joitain mahdollisia "fanikategorioita", joihin voisin itseni sijoittaa. Mieleeni nousi heti aika monta erityyppistä fanitustyyliä;  "väliaikaisfanit", "on-off-fanit", "vainoharhaiset fanit", "elämäni riippuu bändistä"-fanit", "iilimato-fanit", "uhrilahjafanit", "puumafanit" (ikäni puolesta sopisin tähän mainiosti), "sekoilevat hihhuli-fanit", "viha-rakkaussuhde fanit", "hartaat harrastaja-fanit" ja lopulta ne, ah niin "vilpittömät fanit".

Käydäänpä nyt läpi tuo lista kohta kohdalta, jotta tutustumme paremmin jokaiseen kategoriaan. Ehkä löydän itseni jostain tuolta ja alan sen jälkeen tuntea kuuluvani ryhmään aidosti.

"väliaikaisfani" = innostuu hirveästi artistista, hihkuu hetken, joskus jopa viikkoja, mutta sitten unohtaa koko jutun ja siirtyy muihin, kiinnostavampiin aiheisiin eikä enää palaa takaisin, ainakaan suurena fanina.

"on-off-fani" = saa innostuspuuskia tasaisen tappavin väliajoin. Yleensä innoittuminen tulee esiin esimerkiksi uuden levyn (musiikista puheen ollen) ilmestymisen aikoihin tai jonkin satunnaisen livekeikan yhteydessä. Väliajoilla unohtaa koko artistin olemassaolon.

"vainoharhainen fani"= kuvittelee olevansa artistin kanssa suuremmassa yhteydessä kuin onkaan. Lukee merkkejä ja viestejä keikoilla ja levyn lyriikasta. Kokee ja näkee monenlaista sellaista ihmeellistä asiaa, mitä muut eivät näe. Kaikki näyt eivät ole aina positiivisia. Vaikein fanituksen tila.

"elämäni riippuu bändistä"-fani" = kokee, että jos ei pääse yhteyteen bändin/artistin kanssa edes pienellä tavalla (katsekontakti ym.) elämä päättyy siihen tai ainakin on hyvin tyhjää ja kurjaa. Juoksee keikoilla niin paljon kuin on mahdollista, hengittää artisti-ilmaa ja elää sen voimalla seuraavaan keikkaan asti. Addiktoivin tila.

"iilimato-fani"= ärsyttävä tapaus, joka jatkuvasti viestittelee twitterissä, myspacessa, facebookissa ja vaikka missä artistille ja pitää itseään näin esillä, jotta artisti ei voisi häntä unohtaa. Mielistelee ja kiittelee ylitsevuotavasti jokaisen pienenkin asian takia. Täysin epäuskottava tyyppi (artistin mielestä). Omasta mielestään pelkästään ystävällinen ja kannustava.

"uhrilahja-fani"= samantyyppinen kuin "elämäni riippuu bändistä"-fani, mutta tekee asioiden eteen hurjasti töitä ajatellen myös bändin/artistin etua (ei tietenkään omaa etuaan?), promoaa loputtomasti, antaa lahjoja ja tekee ilmaistyötä myös muiden fanien hyväksi. Kauniin koiramainen otus, joka miellyttää artistia suunnattomasti. Saakin rapsutuksia palkinnoksi säännöllisin väliajoin.

"puumafani"= keski-ikäinen (joskus myös nuorempi, mutta silloin termi on "kuumafani") naispuolinen ihminen, joka hilluu keikoilla kaljalasin kanssa eturivin tuntumassa, johon hän sai itsensä kammettua hyvin harjoitetulla kyynärpäätekniikalla. On usein myös pikkuhiprakassa ja yrittää joka välissä tarttua artistiin kiinni pitkillä punaisilla kynsillään. Ei kunnioita artistin reviiriä. Elättelee toivetta yhden yön kuumasta suhteesta kyseiseen artistiin. Ei omista sen suurempia tai ylevämpiä toiveita.

"sekoileva hihhuli"-fani= tämä on jotenkin harmiton, mutta joskus myös kiusallinen tapaus. Menee yleensä keikoilla sekaisin artistin läheisyydestä, ei tällöin osaa hillitä itseään ja joutuu jälkikäteen joskus nolostelemaan hyppimistään, kiljumistaan tai joskus jopa artistiin kajoamistaan. Osaa katua, ei halua mitään pahaa, mutta hetkellisessä innossaan unohtaa joskus säännöt.

"viha-rakkaussuhde-fani"= älykkään tunnepitoinen fanittamisessaan ja analyyttisen tarkka artistin tekemisten suhteen. Kuuntelee kaikki tuotokset erittäin kriittisellä korvalla ja ärtyy valtavasti, jos ne eivät tyydytä häntä. Ei osaa sopeutua kovinkaan hyvin artistin taiteellisiin muutoksiin, mutta antaa anteeksi ja löytää kohteestaan uutta rakastettavaa ennen pitkää taas uudelleen.

"harras harrastaja-fani"=tämä ihminen todella harrastaa fanittamista. Hän käy useiden artistien keikoilla (pitäen näin yllä hyvää keikkakuntoa), ostaa fanituotteita ja pitää kalenteriaan vapaana mielibändin tulevaa keikkakiertuetta silmällä pitäen. Kuten hyvään harrastukseen kuuluu, rahaa ei säästetä eikä mietitä harrastusta kehitettäessä ja ylläpidettäessä. Harras harrastaja-fani on hyvin johdonmukainen toimissaan ja tavoitteena on vain kaikki mielibändin keikat, ei sen enempää eikä vähempää. Hän myös laskee keikkalukumääränsä tarkasti, koska se kannustaa häntä eteenpäin. Loputon sitkeys, kestävyys, kärsivällisyys ja uskollisuus ovat tämän tyypin perusominaisuudet.

"vilpitön fani"= tämä tyyppi pitää sisällään kaikki nuo ylläolevat kategoriat jossain määrin. Niiden lisäksi hän yrittää tajuta ja tiedostaa koko ajan, että tämä on vain fanitusta...mutta ei kuitenkaan tajua miksi tämä on näin suurta?? Taistelee harhoja vastaan, yrittää pysyä realiteeteissa kynsin ja hampain kiinni. Rakastaa, haluaa tulla rakastetuksi. On ihminen, kuten on rakas artistimmekin. Miettii, miksi tuo "turva-aita" fanin ja artistin välillä on niin korkea, ettei sen läpi pääse todellinen ihmisyys puikahtamaan läpi ja koskettamaan. Miksi fanius vie pois mahdollisuuden ihmisyyden ja tasavertaisuuden kokemiseen artistin ja fanin väliltä? Vilpitön fani osaa kysellä, mutta osaa myös iloita.

Loppusanoina faniudesta sanoisin, että itselleni se on rakkautta musiikkiin, taiteeseen ja ihmisiin sen takana. Fanitan myös lasteni musiikkia ja lapsiani. Fanittaminen ei tarkoita, että on kaksi vastapuolta, että olisi kuolaavat fanit ja hienostuneet artistit. Ei, se on yhteinen kokemus. Esittäminen ja vastaanottaminen. Siitä syntyy vasta taide-elämys, ja tarkoitus taiteen tekemiselle. Toki artisti itse on oman taiteensa ensimmäinen fani. Näin ajattelen itse. Aito taide syntyy ensin itsestä itselle ja siirtyy siitä laajemmalle yleisölle, jos artisti niin haluaa.